Lerici sijaitsee Ligurian itäreunalla kuin pieni amfiteatteri meren ääressä - pastellinsävyiset talot, palmuilla reunustettu promenadi ja linna, joka näyttää vartioivan Runoilijoidenlahtea.

Camogli on pieni ligurialainen kalastajakaupunki, joka mereltä katsottuna näyttää kuin rivi vesivärinäytteitä - vaaleanpunainen, sitruunankeltainen, terrakotta - aseteltuna tummanvihreiden kukkuloiden eteen.

Noli on yksi niistä ligurialaisista paikoista, jotka näyttävät melkein liian siisteiltä ollakseen totta - pastellinvärisiä taloja, palmuilla reunustettu rantapromenadi ja keskiaikainen keskusta, joka kätkeytyy vain muutaman askeleen päähän merestä.

Atrani on Amalfin rannikko pienoiskoossa - portaikkojen, varjoisten kujien ja aurinkoisten terassien pitsimäinen verkosto, jossa veden ääni ei oikeastaan koskaan jätä sinua.

Tropea ei ole suuri, ja se on osa sen lumoa. Hetkessä olet hunajansävyisten kujien sokkelossa, jossa pyykit liehuvat parvekkeiden välissä; seuraavassa hetkessä katsot alas kalliolta veteen, joka on niin kirkasta, että se näyttää lasilta, ikään kuin kaadettuna hiekan päälle.

Positanon ja Amalfin välissä kätkeytyvä Praiano on Amalfin rannikko hillitymmässä muodossa. Vähemmän väkeä, hitaammat aamut, auringonvalossa kylpevät terassit pinottuina kuin pelikorttipakka kallion reunalla.

Castellammare del Golfossa lämpimät illat tuoksuvat merisuolalta ja grillatulta miekkakalalta.

Civitavecchia on kuuluisa lautoistaan ja risteilyaluksistaan, mutta astuessasi sataman porteista ulos ilma tuoksuu jo suolalta ja lämpimältä kiveltä. Kuulee matkalaukkujen pyörien kolinaa jalkakäytävällä, skootteri viilettää ohi, ja jossain espressokone sihisee espressoa kuin pieni höyrykone.

Italian korvan kärjessä Santa Maria di Leuca sijaitsee siellä, missä kaksi merta kätellä.

Scilla on sellainen rannikkokaupunki, jonka mielessäsi kuvittelet, kun joku mainitsee Etelä-Italian – kallioon kiinnittynyt kivijoukko, valkoiset kalastusveneet tökkimässä laituria ja meri niin kirkas, että voit laskea pikkukivet.

Marzamemi on auringon paistama kalastajakylä Sisilian kaakkoislaidalla, missä hunajanvärinen kivi kohtaa kirkkaan sinisen meren ja suolan sekä grillatun kalan tuoksu leijailee kapeilla kujilla.

Jääden kalkkikallioiden reunalle ja Adrianmeren huuhtomana, Polignano a Mare tuntuu vesivärimaalaukselta, jonka joku unohti viimeistellä – pelkkää taivasta, liidunvalkoisia seiniä ja merta, joka vaihtaa jatkuvasti tunnelmaansa.